---

Opettajat ilman rajoja, Kenia 2015 tiimin tapaaminen alkoikin esittelyjen jälkeen  ryhmän toimintatapojen ja rajojen luomisella.

Se oli vasta pieni osa projektiin liittyvistä vastuistamme sillä sunnuntaina, koulutuksen päätteeksi, allekirjoitimme paksun sopimuspinkan jossa sitouduimme, emme vain ryhmän yhteisiin pelisääntöihin vaan noudattamaan lakeja, säädöksiä ja lasten oikeuksien julistuksen periaatteita. Velvollisuukisiimme kuuluu  myös mahdollisen korruption, alistamisen ja kaiken epäinhimillisen kohtelun raportointi ja epäkohtiin puuttuminen.    

Se ei ollut  vain ohimenevä allekirjoitushetki, vaan siinä jotenkin konkretisoitui globaali vastuumme ja inhimillisyyden puolustamisen tärkeys.Saman sopimuksen allekirjoittavat yhtä lailla pidemmän ajan vapaaehtoiset kuin  me pätkäläisetkin.

Matkaan on lähdössä 11 suomalaista, opetusalan ammattilaista. Suurin osa meistä on peruskoulunopettajia ja minä taas se vähän erilainen. Eipä tämä muskariopen ammatti ihan niitä tavanomaisimpia duuneja olekaan. No, tähän olen jo tottunut kirkollisissa koulutuksissa: "Ai, siis opetat ihan oikeesti vaan muskareita ja seurakunnassa ?? " Ja sitten kulmien kohottelua ja ihmettelyä. Olen yleensä aina ainoa ja erilainen.

Toki pohdin tässäkin joukossa omaa paikkani, mutta kun toisena päivänä alkoi selkityä matkan varsinainen työtehtävä, loksahteli oman osaamiseni ja matkan tarkoituksen palapelin palat jo paremmin kohdilleen. Näimme videoituja opetustilanteita paikallisista kouluista, observoimme niitä ja harjoittelimme palautteen antamista eläytymällä paikallisen opettajan rooliin ja palautteen antajan rooliin. 

Onneksi tästä on niin paljon kokemusta, sekä opiskelijana ja ohjaavana opettajana että harjoitus tuntui aika helpolta, vaikka kieli olikin englanti. Opettajan haasteet olivat tosi erilaiset kuin meillä. Oppilaat saattoivat olla nälkäisiä, kolmen tunnin kävelymatkan uuvuttamia pikkuisia, luokassa 50 lasta ja välineinä liitutaulu ja liitu.

Yhdessä  pohdittiin hienotunteisen palautteen antamisen taitoa, ettemme asetu yläpuolelle vaan rinnalle.Monasti mainittiin myös laulaminen yhdeksi yhteisen toiminnan muodoksi ja mikä sen mukavampaa 😀

Saimme  myös yleisen katsauksen järjestöjen arvomaailmasta ja visioista:

Trust, hope and commitment. 

Nämä sanat tuntuivat viikonlopun jälkeen sellaisilta joihin voin sydämestäni sitoutua.

Kiitos siis koko matkatiimille ja upeille kouluttajillemme, Sanna, Minna, Inka ja  Aila Suomesta sekä Frits ja Hank Hollanista, hienosta viikonlopusta.

Päivän päätteeksi uusi tiimipaita päälle ja kotia kohden valmistautumaan.