Eilen komea, ruskea kana kuopi vielä maata  opettajahuoneen  pöydän alla ja tänään se kiehui maukkaaksi sipulien kera.

Jotkut meistä matkalaisista saivat keittiön naiset ratkeamaan  äänekkääseen nauruun, kun kuulivat, että meidän porukasta ei kukaan ole vääntänyt kanan niskoja nurin osana ruuan valmistusta.

Vierailijoiden ruokahuolto oli kyllä hienosti järjestetty. Paikallinen yhteistyöjärjestömme hankki suurimman osan ruokatarpeista  ja vanhemmat ja tosinaan myös joku opettajista ahkeroi koko aamupäivän keittiöhommissa.
Silloin oppilaat olivat vailla opetusta, joten välillä kyllä harmitti oppilaiden puolesta.
Opettaja kokkaa ja lapset olivat toimettomina.

Ruuan valmistus ei ollut  yksinkertaista, sillä kouluissa ei  ollut sähköjä ja kaikki tapahtui  avotulella.
Koululaiset toivat koulumatkaltaan kerättyjä kuivia oksia ja täytyy hämmästellä, kuinka hyvää ja maukasta ruokaa meille tarjottiin.

Lähes aina pöydässä oli kanaa ja lihakastiketta, lehtikaalimuhennosta, ugalia eli sellaista, vähän napakan perunamuusiin kaltaista lisäkettä. Litteää leipää, juomaksi limsaa sekä vettä ja jälkiruoaksi hedelmiä.

Ruokatauko oli harvinaista herkkua myös koulujen omille opettajille, heillä ei ole normaalisti koululounasta, oppilaista puhumattakaan. Osa oppilaista kipaisi kotiin syömään, joillakin oli pienet eväät, joillakin ei mitään.

Ymmärsin hyvin  heitä porukastamme, joille syöminen kouluissa ei ollut ihan helppoa.
Ruoka oli kyllä kotoisaa ja maittavaa, siitä ei ollut kyse vaan siitä, että osa meistä aterioi pihapuun katveessa. Silloin ei voinut olla näkemättä lounasta vailla olevia koululaisia....

Hieman helpotti, kun kuulimme, että mahdollisesti ylijäänyt ruoka tarjottiin niille  lapsille, joiden tiedettiin oleva erityisesti ruoan tarpeessa.

Selvisin itse ilman vatsavaivoja, mutta  joillakin meistä oli useammankin päivän mittaisia, hankalia vatsaoireita. " Runnign stomache"  ärtyneen vatsan lisäksi  tarkoitti  myös sitä, että joku juoksi  todella kiireellä autosta lähimpään pusikkoon. Tuollainen "nature  toilet" saattoi toisinaan olla paikallista vessaa miellyttävämpi   kokemus.
Vain hotellissa oli vesijohdot ja posliinipytyt.
Kouluilla  oli omat kyykkyvessat opettajille ja oppilaille omat.

Tosin vessoja saattoi olla useamman  sadan oppilaan koulussa vain muutama ja päiväkodin puolella näytti pienten kohdalla, että vessakäyntejä ei hoidettu lainkaan. Lounasaikaan märkiä pöksyjä oli siellä ja täällä.
Monen koulun toivelistalla oli lisää saniteenttitiloja, se olisi tyttöoppilaille erityisen tärkeää ja turvallisuutta lisää tekijä. WC - tilojen tulee olla  turvalliset ja asianmukaiset.

Jokaisella koululla oli onneksi hyvin hoidettu käsienpesumahdollisuus, myös oppilaille. Vesitankki  täytettiin säännöllisesti ja saippua oli tarjolla. Lapsille  myös tähdennettiin käsienpesun merkitystä ja hyvä niin, sillä vain me länsimaiset söimme lusikalla.Paikalliset söivät  luontevasti sormin ja niin me muutkin  jo toisella viikolla aloimme tottua sormisyömisen. Kunhan   vaan muisti pestä kätensä hyvin, niin tuokin tapa oli ihan turvallinen. Mitään  käsidesejäkään ei tullut käytettyä ensimmäisen viikon jälkeen.

Melkein ihaninta ruokaa oli suola. Joinakin päivinä söin sitä sellaisenaan lusikalla.
Muutamina  päivinä lämpötila kohosi +42 asteeseen ja kun semmoisena päivän leikkii ja  juokseen keskipäivän kuumuudessa koulun nurmikentällä, oli suola ihaninta, mitä lounaalle saattoi toivoa.