Andrew
Puolen yön aikaan istun täällä katolisten nunnien ylläpitämässä vierasmajassa.
Matka sujui rennosti ja rattoisasti.
Huippuhetkikin mahtui matkalle.
Samassa koneessa oli suloinen lapsiperhe ja lentokentällä seisoskelimme jonoissa ja viereisessä jonossa oli tuo perhe.
Heillä oli neljä alle kouluikäistä lasta
Isän sylissä ollut vuoden vanha katsoi minuun oikein tarkasti, ojensi yllättäen molemmat kätensä ja pyrki syliin.
Siinä pari sanaa vaihdettiin ja isä ojensi vauvan minulle.
Ja tuo pikkuinen painoi poskensa mun olkapäälle ja jäi siihen !❤️
Ihan kuin olisi ollut maailman tutuimman ihmisen sylissä.
Jonotin sitten perheen kanssa yhdessä ja kuulin, että ovat juuri muutamassa Amerikasta Keniaan lähetystyöhön.
Vielä matkatavaraluovutuksessakin sain pitää pikkuista Andrewta.
Kun oman ryhmäni jatkoi matkaa, saivat he rattaat hihnalta ja sinne siirrettiin puoliunessa sylissäni nuokkuva pikkupoika.
Toivottelimme vielä puolin ja tosin hyvää matkaa, siunausta ja kaikkea hyvää.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.