Olli, käy pöytään !

" Hei, ihan mahtavaa, että pääsit tulemaan, vaikka sulla varmaan kansanedustajana riittää kiirettä kesälomallakin. Meillä on siis menossa tämä turvapaikkahakijoiden virkistyviikonloppu.
Tulitkin just sopivasti, on lounasaika. Kaikki ovat josyömässä. Ruokaa varmaan riittää sinullekin.

Me voidaan istua vaikka tähän pöydän päähän.Mä voin esittellä. Tässä on Amanda, ja hänen lapsensa. Nuorempi, tässä syöttötuolissa istuva, on Freedom. Vanhempi  on Hope ". 

Olli kättelee tuntematonta, nuorta naista ja lapset pälyilevät uteliaina vierasta miestä.
Pian meillä on kaikilla  edessämme täydet lautaselliset lohta ja perunamuusia.
Me syömme hyvällä halulla ja Amanda syöttää pientä poikaansa.
Omaa ruokaansa hän vain pyörittele pitkin lautastaan ja näen, kuinka hän joutuu kamppailemaan, jotta saisi edes hiukan syötyä.
" I can't understand... I cant understand ..." 

Haarukka ja lusikka  putoavat  pöydälle ja silmät tummuvat." Food is good, but...These children here, because of them I try, but..."

Pieni poika pöydän päässä haluaa kuitenkin syödä vatsansa täyteen.Hän protestoi jo täyteen ääneen.
" May I try?"
Olli katsoo kysyvästi äitiä, lusikkaa ja nälkäistä pientä poikaa. Vaimea nyökkäys ja Olli ryhtyy tottumattomin ottein lusikoimaan  muusia ja kalaa pienen pojan suuhun.
Minä haen äidille kupin kahvia ja istumme hiljaa kahvia hörppien.

" I need some time. I can't understand. My children, you know..." 
Hän pudistelee päätään. Kaksi lasta, toinen heistä syntyi jo kotimaassa ja toinen, Freedom pakomatkalla Euroopassa. Ymmärrämme ja vaikenemme.Hän opettelee edelleen rakastamaan näitä pieniä.

Lautanen on tyhjä ja nuorimmaisen vatsa täynnä: " Tiitti. Aamen!" Parissa kuukaudessa hän on oppinut suomeksi jo muutaman tärkeän sana.

Hope lusikoi jäätelöön ja pikkuveli ojentelee tomerasti käsivarsiaan Ollia kohti. Syliin!
Nuori nainen katselee tarkasti vastapäätä olevaa vierasta  miestä. Voisko luottaa? 
Onhan hän sentään suomalainen, luotettava ja turvallinen mies.Kansanedustaja.
Amanda nousee ja laskee pienen poikansa vieraan miehen syliin. Vain hetki, ja lapsi nukahtaa.

" En ole koskaan ennen pitänyt nukkuvaa lasta sylissäni ", sanoo Olli ja vaikuttaa hämmentyneeltä.

Ehdotamme, että hän kantaa pienen pinnasänkyyn, ja jäisi valvomaan hänen päiväunia, sillä juuri  nyt alkaa naisten saunavuoro.

" Sauna, lake, swimming." Kuulen pienen ilonpilkahduksen Amanda äänessä, kun hän suunnittelee saunaan lähtöä.

Parin tunnin päästä nousee saunarannasta iloisesti keskusteleva  ja naurava naisten joukko.
Osa murheista on huuhtoutunut järveen ja askel on hetken keveämpi.

Päiväkahvia nautiessamme huomaamme, kuinka ruokasalin ovi avautuu ja Olli ja Freedom astelevat käsikädessä hakemaan mehua ja pullaa.
Katsomme hiljaa toisiamme ja  vuoroin Ollia  ja Freedomia. Suomalainen mies, turvallinen ja luotettava!

Päivä päättyessä hyvästelemme Ollin hänen autolla.Freedom  roikkuu hänen jalassaan, eikä haluaisi, että Olli lähtee. Mies  katselee tuota vielä aamulla täysin tuntematonta naista ja yhtäkkiä halaa lujaa  ja sanoo " Kiitos, pidetään yhteyttä."
Amanda vastaa: " Kiitos,Olli."