Ihan tältä istumalta
Matkasta on nyt kuukausi. Meistä monet pohtivat, miten jatkaa matkaa.
Oma reissuni on edennyt hiukan, sillä olen laitellut kuvia Keniaan ja "whatsuppailut" sinne kauas. Tänään valmistelin ensi viikon tapahtumaa, jossa kerron matkastamme.
Siinä samalla oivalsin, mitä haluaisin paikalle saapuvien kirkon työntekijöiden pohtivan.
Sitä, että seurakunnat ottaisivat suuremman vastuun maahanmuuttajista.
Olivat he sitten minkä tahansa kirkkokunnan edustajia, tai eivät minkään.
" Kun olin nälkäinen, te annoitte minulle ruokaa."
" Kun olin turvaton, te annoitte minulle suojaa."
Tämä ei siis mene niin että : Kun olin turvaton, mutta osasin jo sujuvaa suomea ja minulla oli työpaikka sekä asunto, te otitte minut veronmaksajaksi."
Suomessa monikulttuurisuuskeskusteluun liittynyt kiristynyt ilmapiiri on ahdistavaa ja pelottavaa.
Kirkon työntekijöissä on uskomattoman paljon ( tai paremminkin uskottavan paljon) osaamista ja taitoja, joita tarvittaisiin. Verkostoitumalla vielä tiiviimmin yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa voisimme tehdä paljon hyvää, ja ihmeen pienissä hetkissä.
Pieni oli sekin hetki, kun sain laulaa Suomessa vasta hetken olleiden lasten kanssa.
Meidän päiväkoti-ikäisille lapsille tutut Ihahhaat, mummon kanat ja kultakalat tarttuivat lapsille nopeasti ja oli niin hauskaa.
Lauluhetken jälkeen istahdin pienen ihmisen ja hänen huoltajansa kanssa ruokapöytään.
Lapsen lautanen oli lähes tyhjä, pieni salaatinlehti ja kurkku.
" Hän ei syö, ei, on ongelma." Oma lautaseni on täynnä herkullista kalaa lisukkeineen.
Ryhdyin siinä istuessamme laulamaan kalasta ja näytin tukiviittoman. Lapsi alkoi nauraa. Annoin lautaseltani pienen palan hänelle, lapsi maistoi. Näytti tukiviittoman ja osoitti lautastaan, osoitti tarjoilupöytää. Haimme hänelle kalaa ja söimme.
Ihan tältä istumalta haluaisin mennä vastaanottokeskuksiin laulamaan ja leikkimään.
Ihan tältä istumalta haluaisin perustaa Espoosen monikulttuurisen lapsikuoron.
Semmoisen, joka toimisi kuin nämä ICE-HEART jääkiekko ja futisryhmät, joihin lapsi haetaan vaikka kotoa,koska harrastusta tuetaan kaikin tavoin.
Ihan tältä istumalta, kunhan saisin siihen ohjausta osaavilta monikulttuurisuuden asiantuntijoilta.
Ihan tältä istumalta voisin osan työstäni muokata tuohon suuntaan, sillä en kuitenkaan voisi luopua päivätyöstäni.Muuten olisin itse se koditon.
R
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.