Proosakurssin tehtävänä oli kirjoittaa lapsen näkökulmasta. Kenian matka elää tässäkin.

Grace

    Grace tunsi  nenässään kitkerän  savunhajun. Kodin oviaukosta loimotti nuotion hailakka liekki, johon äiti puhalsi posket pulleina. Gracen korvat tavoittivat humahtavan, happea haukkavan liekin ääneen. Teevesi kuumenisi pian. Äidin hameen helmat oli kietaistu puoliksi vyötärölle. Hän varoi huolella, että helmaan ei vaan lennä kipinöitä. Äidillä  ei ollut montaa hametta, joten tätä turkoosia, kauneinta mekkoaan, hän varjeli huolella. Kipinöiden puremat reiät eivät hametta kaunista.
Äiti halusi aina olla  kauniisti puettu ja hiukset piti olla taidokkailla leteillä.
Kun äiti letitti omia tai kylän naisten hiuksia, hän toisteli: "Köyhä voi olla, mutta ei silti tarvitse näyttää sateessa kastuneelta hyenalta."

   Grace oli iloinen, sillä tänään ei ollut hänen vuoronsa tehdä teetä, ja hän sai viipyä puolivalveilla hetken pidempään. Vaikka  vuode oli vain kulunut patja ja pieni huopa, oli siinä suloista lojua ja unelmoida. Gracella on oli suuri salaisuus, josta  ei kukaan tiennyt. Salaisuus kiersi ja kirveli  hänen vatsassaan kuin tulimuurahaiset ja ajatukset  parveilivat mielessä kuin kolibriparvi akasiapuussa. Tänään olisi se päivä, kun  hänen elämänsä muuttuisi. 

    Grace kertaili mielessään sanoja, joita hän oli kirjoittanut pienelle paperinpalaselle. Paperin hän oli salaa, ilman lupaa repäissyt kouluvihkostaan. Patjan rakoon hän oli huolella  piilottanut  kynän, ihan ikioman. Kynä oli maailman ihanin. Hän oli saanut sen  koulussa vieraana olevilta opettajilta.
Vaaleanpunainen kynä oli niin kaunis, että Grace ei haluaisi koskaan, milloinkaan teroittaa sitä, vaan varjella se kauneutta mahdollisimman kauan.

    Sängystä nouseminen tuntui hankalalta, sillä jännitys oli pitänyt Gracea hereillä. Yöllä seurana  oli ollut sitkeä inisijä. Jostakin moskiittoverkon reiästä oli  livahtanut  hyttynen ja sitä hän oli pyydystänyt  pilkkopimeässä. Mustassa yössä hän huiski ja huitoi kummallakin kädellä, koittaen äänen perustella nitistää tuota paholaista, mutta kämmenten sisälle oli jäänyt vain tiheäksi hengitettyä, lämmintä yöilmaa.
isosiskokin oli herännyt  ja ärjäissyt : " Lopeta tuo pyöriminen, eihän tässä pysty kukaan nukkumaan".
Lopulta osui, ja pieni vaarallinen  itikka musertui."Sainpas sinut, miksi tulit tänne, jouduin sinut tappamaan " motkotti  Grace kuolleelle  hyttyselle. 

No, aamulla isosisko saisi  kyllä kiittää yössä valvonutta pikkusiskoaan. Saattoipa yöllinen saalis varjella isosiskon koko tulevaisuuden! Siskon luokalla oli loppukokeiden aika eikä kukaan saa  kokeita tehtyä, jos tärisee kuumehorkassa ja joutuu juoksemaan koulun vessaan yhtenään. Oikeastaan, sisko saisi antaa minulle yhden tukkapampulansa kiitokseksi hyvästä työstä, tuumi Grace.

Viimein tyttö  nousee ja puistelee huolellisesti peittonsa pihalla, käärii patjan rullalle ja nostaa sen seinälle kiinnitettyjen oksien varaan. Hän ei halua herätä seuraavana yönä koppakuoriaisten kipittelyyn käsivarsillaan.

Kouluvaatteet tuoksuvat puhtaalle, sillä äiti on ne eilen pessyt. Hän haluaa näyttää koulun vieraille, että kyllä  afrikkalaiset äidit pitävät hyvän huolen lapsistaan. Tällä viikolla Grace on saanut vähän evästäkin kouluun, vähän palloksi puristettua ugalia ja puolikkaan vesipullon. Hän on eväistään tosi iloinen. Ihmeekseen hän  oli kuullut, että siellä kaukaisessa maassa, josta vieraat tulivat, jokainen lapsia saa aterian koulussa. Joka päivä.
Grace ei voinut ymmärtää, miten se on mahdollista. Miten valtavat tulet täytyy tehdä ja mistä saa niin paljon vettä tai niin suuria patoja, että koko koululle voi laittaa ruokaa.

Tämän viikon ajan  hänen luokassaan on ollut vieras opettaja. Hän on kaunein ihminen, minkä Grace on koskaan nähnyt. Hänen hiuksensa ovat samanväriset kuin leijonan harja, ja silmät ovat vihreät kuin akasiapuun silmut. Hänen kasvonsa ovat täynnä pieniä kullanvärisiä pilkkuja. Ensin kaikki luulivat, että opettajalla on joku pilkkusairaus, mutta ei ollut. Hän on aina sen näköinen.

Tuosta prinsessaopettajasta ei Grace  saanut katsettaan irti. Hän näytti aivan samalta, kuin Grace t-paidassa oleva prinsessan kuva. Paidassa luki Ariel. Äiti oli sen torilta ostanut.Tänä vuonna  maissintähkät olivat pulleita ja painavia. Siksi äidillä oli ollut muutama ylimääräinen shillinki.
Aina, kun on ollut tauko, Grace on juossut  Ariel- opettajan perässä ja toivonut, että saisi  koskea tuohon kullanväriseen  tukkaan.
Erään kerran opettaja oli istahtanut opettajien huoneen eteen laitetulle penkille, ja Grace asettui varovasti  kukkasilta tuoksuvan naisen viereen. Tuli tuulenpuuska ja opettajan hiustenlatvat lennähtivät  Grace kasvoille. Ihan kuin pumpulipallo olisi osunut Grace kasvoihin, niin pehmeät olivat nuo hiukset.

Opettajaa alkoi hymyilyttää ja tyttöä alkoi hymyilyttää. Opettaja kokosi hiuksensa kasaan, ja asetteli ne Grace kasvojen ympärille. He leikittelivät pitkän tovin Grace uusilla hiuksilla, ja  nauroivat  katketakseen. Grace tunsi, kuinka nauru  purskahti hänen suustaan kuin vesi norsun kärsästä. 
Naurunkyyneleet pois pyyhittyään opettaja kaappasi Grace syliin, ja siveli hiljaa lapsen lyhyitä mustia kiharoita.   
Välillä he katselivat vaiti toisiaan silmiin ja Grace painoi päänsä vasten opettajan olkaa.

Silloin Grace päätti, että kyllä hän uskaltaa. Tältä hän voi pyytää, hän varmasti ymmärtää ja auttaa Gracea ja hänen koko perhettään.

Koulupäivän päätyttyä Grace  kumartui pienen paperilappusen ylle ja kirjoitti:

"I love you. Help me. Send  books. Send food. Send money. Please.Grace."

Grace taitteli viestin huolella ja  piilotti sen samaan piiloon kynän kanssa. Levottoman, moskiittojahtiyön jälkeen hän sujautti kirjeensä koulupukunsa taskuun.

Vieraat opettajat ovat  jo kokoontuneet maastoautonsa  ympärille, poislähtö varten. Hädissään Grace juoksee koulun aukion  yli. Grace pitää kiirettä, he eivät saa lähteä vielä.
Pieni käsi nykäisee prinsessaopettajan hameen helmaa. Hän kumartuu katsomaan Gracea. Tämä ojentaa viestinsä opettajalle  vakavana, vailla hymyn häivää ja  tuijottaa herkeämättä, silmiään räpäyttämättä vieraan vihreisiin silmiin.

Prinsessa avaa  hymyillen lapun. Tavailee lapsen kirjoituksen, lukee nuo englanninkieliset sanat.
Katsoo vakavaa lasta, lukee sanat uudelleen. Silmät alkavat vettyä, alahuuli värisee ja opettaja vajoaa hiljalleen polvillensa. Kultaiset kutrit tapaavat mutaisen maan.
Grace ei tiedä, mitä tehdä. Miksi opettaja itkee. Hän ojentaa kätensä ja silittää varovasti opettajan hiuksia.