Menin rautatientorille, koska äiti ( 81v) käski. 

Siellä on jo kuukauden osoitettu rauhanomaisesti mieltä Suomen turvapaikkapäätösten aiheuttamien epäinhimillisen kohtaloiden takia.

Viime viikolla joku yritti hirttäytyä puuhun.Muut estivät.

Äidin  kanssa puhuttiin, että sinne on toivottu lapsille jotain mukavaa ohjelmaa. Äiti käski minut sinne. Toisaalta mietin, että tuo ei ole oikeastaan lasten paikka. Mutta kun joka tapauksessa lapsia on paikalla, niin parempi, että heille on jotain heille paremmin sopivaa ohjelmaa.

Menin sitten rautatientorille.

Mukanani kantele, pari ukulelea ja saippuakuplia. Sinne saapui myös hyvä ystäväni ja henkisenä tukena oli tapahtumaa paremmin tunteva aktiivi.

Noin tunnin ajan laulettiin ja leikittiin. Opetettiin kanteleen ja ukulelen soittoa lapsille ja aikuisille.
Mukaan liittyi myös italialainen katusoittaja ja välillä soi Eino Leinon tekstit ja Badding!

Aurinko helotti ja viereinen luistinrata houkutti. Onneksi meille  lahjoitettiin vapaaliput. Niinpä sitten sidoin luistimia, nipotin kypäräpakosta ja lopulta olimme jäällä. Luistelukaverini, n. 9v. tyttö oli jäällä toista kertaa.

Häntä tukiessani vilkuilin syrjäsilmällä kaukalon laitaan kertyvää, mustanpuhuvaa joukkoa. Vastamielenosoitus keräsi väkeä. Pian ilmaantuivat  kypäriin sonnustautuneet, mellakavarustein varautuneet poliisit, mellakka-aidat ja lukuisat poliisiautot.
Megafoneista alkoi kuulua vastenmielistä pauhinaa. Kireitä vihan sanoja.

Pieni tyttö kysyi : Mitä täällä tapahtuu? Miksi huudetaan noin vihaisina? Keitä nuo ovat? Eivätkö he tykkää meistä? Onko kaikki hyvin?

Pakko oli jotain vastata. Kerroin, että jotkut ovat sitä mieltä, että Suomeen ei saisi tulla ulkomailta ihmisiä.Ei, vaikka he  pakenevat sotaa ja kauheuksia. Eli tuolla puolella, noiden poliisien keskellä olevat, ajattelevat valitettavasti niin. 

Samalla poliisi keskeyttää mielenosoituksen ja huutaa: " Täällä on poliisi. Puheiden pito on kiellettyä luistelukentän reunalla.Teidän on poistuttava välittömästi pohjoispäätyyn. Huomio, poistukaa välittömästi."

 Neljä suurta ratsupoliisien hevosta lähestyy mielenosoittajia.
Ahdistaa.

Me lasten kanssa luistelevat aikuiset mietimme, mitä tehdään.
Päätän käydä kysymässä poliisin mielipidettä. Olisko parasta lähteä kentältä? Voiko tilanne vielä kiristyä?
Vastaus on selkeä. Parempi olisi nyt lähteä.

Valehtelen lapsille, että luisteluaika on nyt päättynyt.En tahdo sanoa, että poliisi kehotti meitä poistumaan.

Saattelen luistelukaverini jään reunalle kenkiä vaihtamaan.
Hän katsoo minua silmiin ja kysyy : " Oletko sä meidän vai noiden toisten puolella? "
Silmät kostuvat. Sanon: " Aina meidän puolella."