Mies kättelee, juttelee sujuvasti. Lämpimästi. Toivottaa tervetulleeksi.

Ehkä ajattelee, että eksynyt lammas on palaamassa.

Ei hänen tarvinnut kuin vilkaista olemustani ja viesti on selvä.

Ei ole meikäläisiä.

 

Vessassa vanhempi nainen säikähtää, kun näkee minut.

Hiukseni ovat auki, farkut jalassa, lenkkarit, värikäs paita ja ripsissä taitaa olla aavistus väriäkin. Nopea katse lukee olemuksestani kai monta tarinaa.

 

Sillä täällä:

Kaikilla naisilla ja tytöillä on pitkät hiukset, jotka ovat kiinni. 

Kaikilla naisilla on musta hame ja pitkähihaiset puserot.

Kaikilla aikuisilla naisilla on mustavalkoiset huvit päässä.

 

Pikkutytöillä on mustat hameet, muutamaa pinkkiä värivalintaa lukuunottamatta.

Rippikouluikäisillä tytöillä  huivit ovat jo odottamassa harteilla.

Lapsilla  on karkkipussit ja pieniä lehtiöitä, joihin voi piirtää.

 

Pikkuinen tyttö nostaa taaperon syliinsä. Kiertää tottuneesti kätensä lapsen selän takaa, ottaa kiinni lapsen pulleasta reidestä  ja nostaa lapsen lanteilleen. Vakauttaa otteensa ottamalla  toisella kädellä ranteestaan kiinni. Kaikesta näkee, että ote on toistettu lukemattomia  kertoja, ja nähty tuhansia kertoja, niin luontevasti  pikkuinen notkuu pikkusen  tytön lanteilla, kun hän kävelee etsimään lapsen oikeaa äitiä.

 

Perhekunnat kolistelevat klaffituolit eteiseen. Salissa, peremmällä istuu vanhempaa väkeä, jota ei kai haluta häiritä. Nuoret kiipeävät yläkertaan. Kymmenvuotiaat pojat ovat vallanneet  portaat ja jauhavat siinä hitaasti karkkipussejaan tyhjäksi.

Veisuu alkaa salin etuosassa, ilman säestystä, vakaasti ja vahvasti, mutta eteiseen  kokoontunut lapsiperheiden joukko ei laula.

 

Puhujakorokkeen takaa luetaan lestadiuksen saarna. Se on monipolvinen ja synkkä.

Puhujaveli jatkaa. Lukee raamatusta, vähättelee itseään ja osaamistaan.

Puhuu synnistä. 

Puhuu  synnistä. 

Puhuu vielä kerran synnistä.

 

Puhuu nuoren äidin kuolemasta. Oletko valmis, jos lähtösi  tulisi tänään? Muista kuolemaasi!

Lapsi vieressäni tarttuu kiinni äitinsä käteen. Puristaa kuin hengen hädässä.

 

Mies jatkaa. Puhuu huoraamisesta ja himoista.

Osoittaa sanaansa nuorille kuulijoille: jos himo ja halut hiipivät mieleen, raamatunjakeet ja rukous taittavat himot ja halut ja pysytään oikealla tiellä.

Lasten tottelemattomuus, sisarusriidat  ja Jeesuksen ristinkuolema mahtuvat  puhujaveljellä hyvin samaan lauseeseen. Vanhempien tulisi iltaisin, lapsen vuoteen vierellä olessa, muistuttaa lapsiaan siitä, että nämäkin kotona tehdyt synnit on ristillä, Jeesuksen tuskien kautta sovitettu.

 

Puheensa lopussa veli liikuttuu, kai omasta syntisyydestään ja kaivaa esiin nenäliinan.

Alkaa ihmeellinen osio, jossa aikuiset miehet halaavat tosiaan, naiset ja miehet halaavat tosiaan ja itkevät. Tekisi mieleni kysyä, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Mutta en tiedä, keneltä kysyä. Minua ystävällisesti tervehtinyt mies on huolehtimassa omasta lapsikatraastaan.

Salissa jatkuu kierros. Silmiä kuivataan. Salissa tunnustetaan syntejä  ja  annetaan niitä anteeksi. Näin puhujaveli kehoitti tekemään, ennen kuin ehtoolliselle käydään.

 

Kevään kuulas ja kepeä, alle kouluikäisten pikkutyttöjen ryhmä menee käsi kädessä puhujien luokse syntejään tunnustamaan.

Aikuiset miehet antavat ne anteeksi.

 

Lapset ovat hiljaisia, mutta liikkuvat vapaasti salissa paikasta toiseen. Naisilla ei ole mitään osaa tai tehtävää seuroissa. He kuuntelevat puheita hiljaisina. Pitävät lapsensa hiljaisina.

Nuoret isät huolehtivat lempeän jämäkästi lapsista. Kuten minua tervehtinyt mies sanoi : Täällä nämä kaikki ovat meidän lapsiamme, joten heitä saa kyllä komentaa, jos on tarve. Kuka vaan”.

Mutta ketään ei tarvitse komentaa. Puheosuus kestää yli tunnin ja lapset istuvat hiljaa.

 

Ennen ehtoollista lähden. Mieli ei ole kepeä vaan raskas.