KUKA SE OLI ?

​

Kuka kumma se olikaan, joka tunnelmoi lentokentällä? Kuka oli se, joka kuvitteli,  että koulupäivien päätyttyä kokoaa ajatuksensa kauniisiin lauseisiin ja jakaa ne täällä, kuvien kera?

Kuka kumma se oli ?

Sillä nyt tunnen hänet, joka muutaman tunnin yöunilla koittaa selvitä päivästä toiseen.

Hänet,joka tuskailee ja kamppailee väärinymmärrysten, kielen vivahteiden ja käytöskulttuurien kohtaamattomuuden aallokossa.Sen naisen, joka laittaa tunteensa jäähylle, kokoaa itsensä ja kykenee kuuntelemaan opettajan kertomuksia lasten arjesta, vaikka sydän takoo hulluna kauhusta ja järkytyksestä.

Tuon opettajakollegan, joka jakaa paikallisen opettajan kanssa voimattomuuden tunteet, kun kulttuurin sisäiset epäoikeudenmukaisuudet, köyhyys  ja puute ajaa ihmiset voimiensa ja inhimillisyyden äärirajoille ja myös niiden yli.
Lapsia ikuisesti rakastavan ihmisen, joka kaiken tämän jälkeen juoksee iloisena pihalla, kannel kaulahihnassa roikkuen ja aloittaa satojen lasten kanssa riemukkaan leikin, laulun ja tanssin.

Tuhat kertaa olin kuullut, että kansainvälisessä vapaaehtoistyössä olleet eivät palaa kotiin entisellään.No, eivät palaa,ei.
Tuhat kysymystä jäi kysymättä ja yhtä monta vastausta kuulematta.

Tuhat toivetta jäi täyttämättä.

Mielessä  tuhat silmäparia tutkimassa outoja vieraita maailmalta.

Ja hymyjen määrää ei Keniassa kykene kukaan laskemaankaan.

Mutta...
Hymyjen puutetta olikin sitten raskainta nähdä.Toisen viikon vietin  alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen varhaiskasvatuksen parissa. Alunperin  omaksi yhteistyöparikseni nimetty opettaja ei ollut koulussa, joten  koko projektin rajoja venyttäen päädyin n. viidenkymmen, 3-6 vuotiaan joukkoon.

Heitä ohjasi kolme kenialaisen tyyliin hyvin opetustyönsä osaava opettajaa.Mutta olosuhteiden ankaruuden edessä olivat hekin aika voimattomia.
Siellä oli hymyt harvassa.
Pienet eivät jaksaneet.

Tuhat kysymystä jäi vastausta vaille.
Ja häpeää siitä, että aloitan matkan kokemusten purkamisen keskittymällä itseeni ja tunteisiini, enkä projektimme mahtaviin pedagogisiin keskusteluihin, lukuisiin työpajoihin tai aktiivisen oppimisen saralla saavutettuihin tuloksiin.

Mutta nyt on pakko.