Kun ei voi laulaa, on ollut aikaa kirjoittaa.

Radiohartauskurssia varten tehtyä, ja tulossa kuultavaksi vasta maaliskuun lopulla.

Hieman mietin, onko tää vähän imelä tai jotain sellaista...

Mutta tämä on vielä harjoitelma, jota muokataan dramaturgin ja ohjaajan ehdotuksiin sitten kurssilla.

Saa kommentoida, arvioida, palautella, pulautella.

 

 

Jotka kyyneliin kylvävät, he riemuiten leikkaavat

Joka kerta, kun tuon kuulen, ajattelen, että väärin.
Ei  se kertakaikkiaan voi olla noin. Miksi kylväminen olisi niin raskasta?  Eikö siementen kylväjän  silmissä siinnä  jo viljapelto. Pellon, jonka vihreys huikaisee toukokuun hellässä aamussa tai välkkyy  karhean kultaisena elokuun viistossa valossa. Eikö mustaan maahan piilotetut  kukkasipulit piirry jo istuttajan silmissä punaista hehkuvina kevään ritareina.

Jotka riemuiten kylvävät, he itkien leikkaavat. Tämä kuulostaa tutulta.
Kun on syksyllä iskenyt mustaan maahan rautakangella satoja kukkasipuleita, mutta  keväällä hädin tuskin  muutama kymmen kukkii, itkettää. Ei se, että nuo  harvat sentään kukkivat vaan se, että niin monen kauneus jäi syntymättä.

Kun on  innosta hehkuen  ja riemusta puhkuen rientänyt projekteihin  tai moniin muihin hankkeisiin.
Kunnes vastoinkäymiset iskevät, aikataulut venyvät, ihmiset pettävät, rahat loppuvat ja  upeana hehkuneesta ideasta  on jäljellä vain kädenlämpöinen, hailakka tuotos.Kyynelehtien leikattavaa.

Jotka riemuiten kylvävät, he riemuiten leikkaavat.

Oma kylvötyöni on iloisten hymyjen valtakunnassa, solisten soivien sävelten maailmassa.
Hassujen kysymysten syntysijoilla:

- " Milloin  sinä alat rytmittää  meitä ?"
Innostuneiden kulkijoiden malttamattomuutta musiikin puutarhassa:
- " Tule, äiti kiireeesti, musiikki odottaa meitä" 
Se on sykähdytävien suorien sanojen hämmentävissä  hetkissä:
-  " Sinä olet kuningatar. Sinun pitäisi kukkia".

Se on hoitavien kosketusten kukkaketo:
Pulleroisten vauvakäsien taputus, syliin ryömivän pikkuisen hellyys.
Lapsikuorolaisen innostunutta, koko kehon valtaamaa laulua ja leikkiä.
Pomppiva ja pyörivä riemu.
Lapset kylvävät, me niitämme 
Me kylvämme,lapset  niittävät.
Niitämme kuulijan lempeitä katseita, poskelle vierähtävät kyyneleet tai hymyyn kaartuvat suut.

Mitä sinuun on kylvetty?

Millaista siemenluetteloa selailet mielessäsi. Vaalitko vanhojen  kaunojen juurakoita, sukuriitojen sipuleita,  rönsyileviä vanoja kateutta ja katkeruutta. Kuin lupiineja, jotka vievät voiman ketoneilikoita ja ahomansikoilta. Makeilta ja maistuivilta.

 

Vihan puutarhassa on kurjaa. Sinne on vaikea saada kanssakulkijaa.

Vai onko sinuun sieluusi kylvetty kyyneleet ?
Ankaria lauseita, pahoja sanoja, lannistavia katseita. 
Sellaisia, jotka estävät sinua  riemuiten korjaamasta elämän satoa.
Silloin uuden kylväminen voi olla kosteiden kyynelten tie. Ilkeät rikkaruohot on kiskottaa juurineen. 
Muuten ne rehottavat  ja vievät tilan kaikelta kauniilta ja hyvältä.

Pahan kierteen katkaiseminen on vaikeaa. Silloin tarvitaan armoa, anteeksiantoa, unohtamista,siunaamista. Lämmintä valoa.

Ehkä  piilotteletkin  sisimmässäsi sinne kylvettyä aarretta? Millainen  on se kukka, jota et  ole uskaltanut päästä kukkimaan ? 
Sen kukintaa estää omat ankarat, itsekritiikin lannoitteet tai korvissasi kuuluvat muiden moitteet: Väheksyntä, häpeä, pelko, rohkeuden puute.

Napsiiko joku uudet versot, heti kun  ujot sirkkalehdet kohoavat. Teetkö sen aivan itse?

Elämä on puutarha. Tulvat ja hallat, katovuodet ja onnellisen odotuksen keväät.
Se kevät,kun  ruoho olisi ollut vihreämpää aidan toisella puolella.
Väsymyksen vuodet, kun mitään uutta ei jaksa kylvää, vaan elämän polku kapeutuu kapeutumistaa
ja pääset eteenpäin vain pitäen kaiteesta kaksin käsin, kyyryssä vastatuulessa taistellen.
Tai kun olet päässyt kipuamaan tuskalla ja vaivalla mäen päälle ja odotat, että pääset helpottuneena rullaamaan kepeää, mutta  edessä onkin entistä jyrkempi mäki, joka pitäisi vähentyneillä voimilla kivuta.

Mistä saa silloin voiman ja rohkeuden kasvaa ja kukoistaa?
Mistä löydät  armon, anteeksiannon, unohduksen, siunauksen. Lämpimän valon.

Rukous.

Voisiko rukous olla sinun puutarhasi sade, valo ja multa. Kaiteet polulla, kun tarvitset niitä.
Käsi, joka  kiskoo mäkeä  ylös. Tukikeppi,  kun myrskytuuli uhkaa puhaltaa  vartesi lakoon.
 Olisko rukous lempeän puutarhurin  rakkauden ruusutarha, jossa pehmeä tuoksu karkottaa pelon ja pahan.

 

Hyvä Jumala

Kiitos kohta koittavasta keväästä ja sen valosta.
Sisälläni odottavat sipulit ja siemenet.
En vielä tiedä, mitä niistä on kasvamassa.

Anna minulle rakkauden lämpöä.
Anna minulle rohkeutta kohota korkealle, tuulta tavoitellen.
Anna minulle armon voiman vettä.
Anna minun elää elävänä, loistaen rakkauttasi.
Ja jos vielä ei ole vuoroni kukkia, lohduta ja anna uskoa uuteen kevääseen.

Aamen