Perustan pian uuden toisen blogin,koska Kenia teemojen ohessa on kaikenlaista, niittyä ja iltahartauksia.

Tässä siis iltahartaus. Perjantaina sen nauhoitan, ja radiosta kuuluu 9.9.

Tänään ja huomenna ehtii vielä muokata...

 

Lapsikuorolainen

Miten hellyyttävä voikaan olla pieni lapsikuorolainen.

Hän juoksee ja hyppelee  vallattomasti pitkin kirkon keskikäytävää ristikulkueessa ja kapuaa kolistellen  kuorokorokkeelle. Hän rullaa esiintymisasunsa  niin, että napa vilkkuu kirkkokansalle ja hetken päästä vilkuttaa iloisesti äidille ja mummolle.

Hän unohtuu katselemaan kirkon kristallikruunuja ja kesken laulun  supattelee kuorokaverin kanssa. Hän huokailee ja pyörii penkissä saarnan aikana, mutta rauhoittuu, kun lasken käteni hänen olkapäälleensä.

Hän saattaa istua silloin kun muut seisovat ja seisoo silloin, kun muut istuvat. Hän tapailee kovaan ääneen virrensanoja virsikirjastaan. Mitäpä  siitä, että se on kädessä väärinpäin eikä virren numerokaan ole oikea.

Tänään on ihan ensimmäinen kuoroesiintyminen tällä kuuden vanhalla.On mikrofonit, mahtava kitaristi ja lumoavasti soittava viulisti.

Hän on nyt osa tätä Jumalan perheväkeä, omalla tavallaan, omalla aidolla tavallaan.  

Ja miten kaunis hän on. Miten kaunis on laulava lapsi. 

Enkelit hänen vierellään hymyilevät. 
Häntä katsellessa ja kuunnellessa unohtaa sen, että maailma voi olla  niin kova ja julma paikka, lapsillekin.

 

Seuraavissa harjoituksissa kysyn, miten  meidän kirkkoesiintymisemme meni, ja hän vastaa:
" Tosi kivaa oli, me laulettiin hienosti. Äiti sanoi niin. Mä olen laulanut näitä lauluja koko ajan kotona."

Toivottavasti tuo pieni kuorolainen sai  reppuunsa jotain merkittävää, ehkä jopa juuri sen  laulun,joka kulkee hänen mukanaan läpi koko elämän. Viime viikkoina on julkisuudessa puhuttu paljon siitä,millaiset laulut ovat sopivia lasten laulettavaksi ja kuultavaksi.Onko   sopivaa, jos  lapset rallattelevat roiseja  tekstejä, jotka saavat aikuisen posket punoittamaan.
 Listahittit tulevat ja menevät ja unohtuvat pian. Tärkeämpää olisi, että lapsen mieleen jäisi  kotoa, koulusta tai seurakunnasta sellaisia lauluja, jotka hoitavat, kantavat ja lohduttavat läpi elämän.

 Sellaiset lapsuuden laulut,jotka erityisesti puhuttelevat ja koskettavat  sisintä,  jäävät elämään. 
Oma  lempilauluni  kymmenen vanhana oli:
 " Tuima on tuuli ja pimeä on ja taivo, 
suuri on ulapalla aaltojen raivo.
 Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
 Kussa mun kotkani kulkeekaan? " 

Sen synkeä, rauhallinen  melodia ja  karu luonnon kuvaus puhutteli. Laulu sai minut pianon ääreen  ja opin nuottikirjoituksen alkeet  ikivanhasta koululaulukirjasta laulua tapaillessani. Tekstin symbolinen merkitys valkeni  vasta myöhemmin.Elämän koetellessa ja myrskyn raivotessa on hyvä tietää, että jossakin on rauhallinen lahti,johon palata. 

Se voi koti, kirkko, laulu, syli tai rukous.

Toinen lapsuuteni lauluista tarttui mukaan Tönnön kansakoulunopettajalta , Elsa Vitikaiselta. Pienestä sinisestä virsikirjasta lauloimme  joka aamu jonkin virren. Se oli mukavaa, sillä lukukauden kulkiessa kohti kesää, muistimme sanat aina  vain  paremmin ja pidemmälle.
Lopulta virsikirjoja ei aina edes tarvittu.

En varmaankaan ymmärtänyt mitään Jeesuksen armohelmasta ja aika vähän tuosta taivaankodistakaan. 

Sen verran jo kansakoululaisenakin ymmärsin, että onni täällä vaihtelee.

Eihän se lapsenkaan elämä aina niin ruusuista ollut. Siksi oli helpottavaa ajatella, että on joku, joka aina suojelee ja katselee, missä kuljen. Yhtä lailla hyvinä kuin pahoinakin hetkinä.

Ehkä sinäkin voit nimetä jonkun lapsuuden laulun, joka alkaa soida, kun  hetken kuuntelee. 

Vai iskeekö  päässäsi sata salamaa tulta,kaartuuko kaksi puuta sateen pieksemään vai droppaako joku sun tunnelmaa?. 

Leikittelen ajatuksella  että kaikki tätä hartautta kuuntelevat laulavat kohta  mukana  ja yht äkkiä muodostuu aivan valtavan suuri kuoro. Syntyy Mahtava virsilaulajien kuoro ja  illassa soivat säkeet olisivat meillä yhteiset.

 

1.
Ystävä sä lapsien,
katso minuun pienehen.
Minne käynkin maailmassa,
sinä olet hoitamassa.
Onni täällä vaihtelee,
taivaan Isä suojelee.

2.
Ota, Jeesus rakkahin,
suojaas koti kallehin.
Siunaa äitiä ja isää,
heille elinpäivää lisää.
Ystävä sä lapsien,
pientäs auta holhoten.
( Oulaisten nuorisokuoron esitys)

Laulava lapsi herkistää minut vuodesta toiseen ja päivästä toiseen.

 

Lapsen laulu on niin aitoa, kostailematonta, ja koskettavaa.Se läikehtii ja tulee kohti ja menee syvälle, syvälle suojaamattomiin kohtiin sydämessäni.

Lapsen laulu on se rauhaisa lahti, jossa levätä.

Rukoilemme

Ystävä lapsien

Sydämeni laulaa kiitosta.

Kiitos, että löydän luotasi rauhan.

Kiitos, että löydän luotasi lohdun.

Kiitos ,että löydän luotasi rohkaisun.

Kiitos että Sinä olet turvani,minne käynkin  maailmassa.

AAMEN.

3.
Pidä meitä turvissas,
Jeesus, armohelmassas.
Suojaas sulje isänmaamme,
sulta kaiken lahjaks saamme.
Johda, Jeesus rakkahin,
meidät taivaan kotihin.